Wheeei!
Kerrankin työhuoneellani on elämää ennen yhdeksää maanantaiaamuna! Kauan kaivatut Hippi ja Punkkari ovat saapuneet kolooni! Kuuntelen Totoa ja jalkani tahtovat tanssia, mutta Pallo ja Boltsi vaan möksäävät. Ne ovat olleet mun päivien valot, ainoat, jotka lohduttavat, silloin kun kaksoisatsoyhdisteisiin ei synnykään hienoja pintahiloja, ainoat, jotka sanovat mulle huomenta ennen aamukymmentä...
Ja nyt mulla on myös Puppi ja Hinkkari.
Olin jo ehtinyt unohtaa, kuinka suhteet voivatkin olla niin monimutkaisia. Mikseivät kaikki vaan voisi edes yrittää tulla toimeen kaikkien kanssa? Jos on maailman söpöin siili, on sitä edelleen myös silloin, vaikka samaan huoneeseen muuttaisi maailman söpöin punkkari.
Jään seuraamaan, millainen saippuadraama täällä kehittyy. Lupaan pitää teidätkin, rakkaat lukijani, kärryillä, jos jotain yllättävää tapahtuu!
sunnuntai 10. toukokuuta 2009
torstai 7. toukokuuta 2009
Fasaanin päivät
On perjantaiaamu. Istun tietokoneella ja panikoin. Tentin alkuun on aikaa 22 minuuttia.
Olen kateellinen sisäpihan fasaanille. Tällä hetkellä se yrittää vielä vedellä hirsiä tuossa noin kahden metrin päässä minusta. Sen toinen jalka on ylhäällä ja pää käännetty noin 180 astetta - tuollaisessa asennossakin seisomisen täytyy olla mukavampaa kuin kevään suurimman tentin odottaminen. Voisin vaihtaa fasun kanssa paikkaa koska vaan. Se voi hyvällä omalla tunnolla seisoskella pihalla, eikä sen tarvitse tietää mitään kulmaliikemäärien spinkvanttilukujen kytkeytymisestä.
Olen kateellinen myös muille ihimisille. Minkä ihmeen takia toiset saavat syntymälahjanaan tällaiset stressigeenit ja toiset muistuttuvat kuin luonnostaan viilipyttyfasaaneja? Mitä hyötyä on evolutiivisesti siitä, että suhtautuu tentteihin ja muihin elämän välttämättömyyksiin aivan liian vakavasti? Ehkä tässä on jotain huimaa pohjoista ulottuvuutta. Ehkä näiltä leveyksiltä ovat kuolleet sukupuuttoon kaikki ne, jotka eivät jo kesän ensimmäisenä päivänä tajua hamstrata ruokaa talvivarastoon.
Sanoinko, että fasaani voi ottaa elämän täysin rennosti? Ehei, kyllä sekin sentään jostain stressaa. Fasaanin naistilanne on nimittäin varsin kurja. Päivän mittaan, kun sen stressitasot nousevat, se saattaa alkaa jopa uhittelemaan ikkunalleni: Se hyppii sitä vasten ja kiekuu ja räpyttää siipiään kuin viimeisessä hengen hädässä. Niinä hetkinä olen jopa tyytyväinen siitä, että olen saanut fasaanin sijaan tämän jatko-opiskelijan osan. En mä nyt sentään haluaisi käyttää päiviäni taistelussa rakennusten ikkunoita vastaan tulevia elämänkumppaneita miellyttääkseni.
Olen kateellinen sisäpihan fasaanille. Tällä hetkellä se yrittää vielä vedellä hirsiä tuossa noin kahden metrin päässä minusta. Sen toinen jalka on ylhäällä ja pää käännetty noin 180 astetta - tuollaisessa asennossakin seisomisen täytyy olla mukavampaa kuin kevään suurimman tentin odottaminen. Voisin vaihtaa fasun kanssa paikkaa koska vaan. Se voi hyvällä omalla tunnolla seisoskella pihalla, eikä sen tarvitse tietää mitään kulmaliikemäärien spinkvanttilukujen kytkeytymisestä.
Olen kateellinen myös muille ihimisille. Minkä ihmeen takia toiset saavat syntymälahjanaan tällaiset stressigeenit ja toiset muistuttuvat kuin luonnostaan viilipyttyfasaaneja? Mitä hyötyä on evolutiivisesti siitä, että suhtautuu tentteihin ja muihin elämän välttämättömyyksiin aivan liian vakavasti? Ehkä tässä on jotain huimaa pohjoista ulottuvuutta. Ehkä näiltä leveyksiltä ovat kuolleet sukupuuttoon kaikki ne, jotka eivät jo kesän ensimmäisenä päivänä tajua hamstrata ruokaa talvivarastoon.
Sanoinko, että fasaani voi ottaa elämän täysin rennosti? Ehei, kyllä sekin sentään jostain stressaa. Fasaanin naistilanne on nimittäin varsin kurja. Päivän mittaan, kun sen stressitasot nousevat, se saattaa alkaa jopa uhittelemaan ikkunalleni: Se hyppii sitä vasten ja kiekuu ja räpyttää siipiään kuin viimeisessä hengen hädässä. Niinä hetkinä olen jopa tyytyväinen siitä, että olen saanut fasaanin sijaan tämän jatko-opiskelijan osan. En mä nyt sentään haluaisi käyttää päiviäni taistelussa rakennusten ikkunoita vastaan tulevia elämänkumppaneita miellyttääkseni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
